Ajatuksia elämästä ja uskosta ja muuta mukavaa

Löysin netistä Anni Korpelan kirjoittaman runon ja laitan sen tänne.

Mestarin Kädessä


Hiljaa kädessä Mestarin,
hyvä on kulkea korpiteitä,
missä niin paljon on kyyneleitä,…
missä niin pieni on ihminen yksin
tuhansin raastavin kysymyksin,
polvin horjuvin, vapisevin.

Hiljaa käsihin Mestarin,
täysin luottaen, kyselemättä,
omia murheitas nyyhkyttämättä
sieluni, taipuos vihdoinkin.
Taipuos armon ja kurin alle
kiitosta laulaen Vapahtajalle,
lahjasta Golgatan Kärsimyspuun.

                         

                                                      Anni Korpela Runokirjasta Aurinko Sammuttaa Tähdet