Minä rakastan näitä harjuja, mäntymetsää,tämä kuva on kainuusta, lapsuudenmaisemiata,metsässä

on ihanaa kävellä ja nautin luonnon rauhasta,.  Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Ystävälleni Saaralle

Minä tutustuin Saaraan vuonna 1989 kun muutin ensimmäiseen omaan kotiin vanhempieni luota.
Saara oli minun naapurini ja hän oli 20 vuotta vanhempi minusta,mutta ikäero ei haitannut koska meistä tuli hyvät naapurit ja ystäviä.

Oli ihanaa muuttaa omaan kotiin ja pääsin myös töihin toimistoalalle ja minä kävin ev.lut kirkon tilaisuuksissa aina kun ehdin ja jaksoin.
Joten elämä oli ihan mukavaa ja sitten tutustuin naapurin Saaraan,kun pidin tupaantuliaiset niin kutsuin myös Saaran kahville ja minulla oli myös muita vieraita tupaantuliaisissa.

Me kävimme toistemme luona kylässä ja juttelimme kaikenlaista myöskin puhuimme ajan mittaan myös henkilökohtaisimpia asioita joista ei puhuttu kenellekään muulle ja ne asiat mitä
puhuimme ne jäivät meidän välille.
Saara oli ihana ystävä kun hänelle saatoin puhua kaikesta ja tiesin ettei ne leviä minnekään vaan
ne jää Saaran tietoon ja samoin oli myös kun Saara puhui minulle omia asioitaan niin ne jäi minun
tietooni ja en puhunut kenellekään vaan ne jäi meidän välisiksi asioiksi.

Muutamia vuosia myöhemmin minulla oli hyvin vaikeaa erään ihmissuhteen takia ja Saara näki että minulla ei mene hyvin ja kerran Saara sanoi minulle että hän tietää että sinulla ei ole helppoa ja sinulla on tosi vaikeaa mutta minä olen sinun puolellasi,se lohdutti minua ja rohkaisi
vaikka siitä ei sen enempää sillä kertaa puhuttu.
Mutta se vaikea ihmissuhteeni selvisi ja pääsin vapauteen siitä vaikeudesta,mutta ystäväni
Saara oli minun tukenani silloinkin ja minä puhuin hänelle ja sain itkeä hänen olkapäätään vasten ja hän kuunteli minua ja lohdutti minua.

Meillä oli mukavaa yhdessä,kun jommalla kummalla oli syntymäpäivät tai nimipäivät niin me
juhlimme niitä yhdessä ja joimme kahvia ja pidimme hauskaa.
Myös juhlittiin pikkujoulua ennen varsinaista joulua ja silloin söimme jouluherkkuja ja sitten lähdin joulun viettoon omien sukulaisten luokse,mutta meillä oli tapana pitää omat pikkujoulumme ja myös ystävänpäivää juhlimme kahvittelun ja muiden herkkujen parissa.

Me saimme olla naapureina 9,5 vuotta mutta muutin sitten asumaan kauemmas mutta minä kävin Saaran luona muutamia kertoja vaikka olin muuttanut muualle asumaan.

Muutama vuosi sitten Saara sairastui syöpään ja kun sain kuulla siitä niin se tuntui kauhealta
että ystäväni on sairastunut,minä itkin kovasti ja kysyin miksi paras ystäväni piti sairastua.
Saara eli vielä muutamia kuukausia mutta syksyllä-99 hän kuoli.Minä itkin kovasti kun kuulin että Saara oli kuollut ja minulla oli kova ikävä Saraa ja vieläkin muistelen ikävöiden ja surren
Saaraa.

Mutta Saara oli uskossa ja Hän pääsi taivaan kotiin,silloin kun me tapasimme vielä ennen kuin
joutui kokonaan sairaala hoitoon,niin hän sanoi että hän on uskossa ja se on hänelle voimaa antava.
Kerran vielä tapaamme Taivaan kodissa ja silloin meillä on iloinen jälleen näkeminen.Mutta nyt
hänellä ei ole enää kipuja ja kaikki vaiva on poissa.

Minä koen että Saara oli minulle Jumalan antama ystävä ja erittäin hyvä naapuri,olen paljon
ajatellut että harvassa on niin hyvää naapuria jonka kanssa pystyy puhumaan ja jakamaan ilot
ja surut ja käydään toistemme luona kahvilla merkkipäivinä ja juhlapyhinä.
Kiitän Jumalaa Taivaallista Isää Saarasta johon sain tutustua ja olimme niin pitkään naapureina ja meistä tuli hyvät ystävät.