Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa,
en minä pelkäisi mitään pahaa,
sillä sinä olet minun kanssani;
sinun vitsasi ja sauvasi
minua lohduttavat.
Psalmi23:4 on lohduttava ja voimaa antava. Koen olevani
pimeässä laaksossa tällä hetkellä,äitini kuoli
viime lokakuussa, Hän täytti 90-vuotta tänä vuonna
ja hänellä oli monenlaisia sairauksia,aavistelin ettei aikaa
ole enää paljon,mutta hänen pois menonsa oli jollain tavalla yllätys.
Äiti oli uskossa ja hän luotti ja uskoi että Jumala Taivaallinen
Isä auttaa ja äiti uskoi rukouksen voimaan.
Äiti opetti iltarukouksen minulle ja veljelleni ja kävimme
pyhäkoulua.
Minulla oli lapsuudessa fyysisiä sairauksia ja jouduin olemaan
sairaalassa ja olin leikkauksessa monta kertaa,mutta sain toipua
niistä ja olen ihan terve aikuinen nainen.
Olen kiitollinen että äiti kannusti minua ja ei antanut periksi niin
että sain tervehtyä ja kehittyä ihmisenä ja hän kannusti minua
opiskelemaan ja kävin kauppakoulun 1980-luvulla ja valmistuin merkonomiksi.
Olin vaikeassa ihmissuhteessa 1990-luvun lopulla ja jouduin pahoinpitelyn kohteeksi,
Jumala Taivaallinen Isä varjeli minua etten kuollut tai vammautunut,
mutta äidillä oli hätä minun puolestani ja varmasti rukoili puolestani paljon.
Lähdin vaikeasta ihmissuhteesta,koska se oli minulle fyysisesti vaarallinen
ja sairastuin burn outiin,onneksi parannuin siitä.
Äiti oli minun puolellani ja pystyimme keskustelemaan vaikeasta
ihmissuhteesta ja sain purkautua ja se helpotti oloani.
Meni vuosia ja löysin rinnalleni hyvän,uskovan miehen ja on rauhallinen ja tasapainoinen
mies ja hän ei ole väkivaltainen,
äiti oli onnellinen puolestani.
Äidille olen saanut puhua vaikeista asioista ja tunnoista ja hän
kannusti minua.
Tämä psalmi 23:4 on lohduttanut miua ja se antaa voimaa minulle,
Jeesus on kanssani siellä pimeässä laaksossa,en ole yksin
