Siipirikko

Eräänä talvisena aamuna Jumala antoi lahjaksi
kauniita lumihiutaleita, jotka kimmelsivät hohtavan valkoisina
niiden laskeutuessa pieninä verhoina maan kamaralle.
Avuttomana makasi yksinäinen siipirikko pahasti haavoittuneena,
lentokykynsä ikuisesti menettäneenä lumihangessa.
Kylmä lumi satoi sen siipien ja sulkien päälle.
Hetkeksi se viilensi rikkoutuneen siiven vuotavaa haavaa,
mutta kylmän tuoma tuska oli kohta jo suurempi kipu
kuin se mitä haavoittunut siipi aiheutti.
Surullisena siipirikko ymmärsi, että sillä ei ollut kykyä lentää
lämpimään, vaan se tulisi jäätymään ja peittymään lumen alle.
Peloissaan siipirikko huokaisi Jumalalle;
Miksi sinä loit minulle siivet, jos kerran tiesit,
että menetän kykyni lentää.
Kukaan ei vastannut, kohta tuli vain lämmintä ja rauhallista.
Siipirikko huomasi olevansa Jumalan luona ja kuuli hellän äänen sanovan; koska minä tahdoin sinut kotiin luokseni.