Sanalehti 29.10.2015
Vaikka läheinen ei ole enää luonamme, kaikki se, mitä hän on meille
elämänsä varrella antanut,on yhä tallella.
Vielä tänään on niitä,jotka muistavat. Hänet ja meidät,jotka nyt on annettu
toisillemme,kulkemaan samaa matkaa. Muistamme, miltä hän näytti.
Miten hän puhui,miten hän nauroi.
Muistamme, millaista oli elää silloin, kun hän oli vielä täällä, ja millaiseksi
maailma muuttui sen jälkeen kun hän lähti.
Veljeni kuoli 16.11.2011 ja siitä on kohta neljä vuotta. Minulla on vieläkin
ikävä. Minä ja veljeni olimme hyvin läheisiä toisillemme, hänellä oli hyvä
huumorintaju ja sai nauraa monet kerrat kippurassa. Veljeni tuli hyvin ihmisten kanssa ja hän hyväksyi ihmiset sellaisina ne oli ja veljeni oli minulle
hyvä tuki kun minulla oli vaikeaa ja hän hyväksyi minut sellaisena kuin olen ja se oli minulle hyvin tärkeää.
Veljeni oli myös ystävä,hänelle sain puhua vaikeistakin asioista joita en voinut toisille ihmisille.
Minä rukoilin veljeni puolesta monta vuotta ja myös muut uskovat rukoilivat veljeni puolesta että hän tulisi uskoon. Jumala kuuli rukoukset.
Tiedän nyt että veljelläni on nyt hyvin,hänellä ei ole kipuja ja ei ole sairauksia
ja hän on päässyt Taivaan kotiin ja toivon että me saamme vielä nähdä ja saamme olla vielä yhdessä ja eikä koskaan erota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti