lauantai 9. toukokuuta 2015

Aikaan auringon

Se alkoi ihan yhtäkkiä ja huomaamatta,
ehkä kevään ensimmäisenä aurinkoisena päivänä.
Auringon lämpö ja kevät-tuulen leikki kasvoillasi
saivat sinut hymyilemään,
on kuin harteiltasi olisi heitetty raskas taakka.
Askel tuntui keveältä ja
sinut tempaistiin mukaan vallattomaan leikkiin.
Silmäsi avautuivat näkemään
huikaisevan sinisen taivaan ja
päivä päivältä pitenevät illat.
Ojan reunalla kevään ensimmäinen leskenlehden kukkanen
kurkottui arasti valoon.
Puiden silmut heräilivät talvi-unestaan täynnä uutta elämää.
Tunsit kevään juovuttavan tuoksun,
halusit upottaa sormesi viileään pehmeään multaan.
Kuuntelit vaiti luonnon omaa konserttia:
Lintujen kiihkeää laulua ja puiden latvassa humisevaa tuulta.
Painoit poskesi puun karheaa kaarnaa vasten, ja toivoit,
kunpa tätä kaikkea saisi edes hiukkasen säilöön
niitä talven pimeimpiä päiviä varten!
(Tuntematon)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti