Oonko onnelinen päällä maan, vai onko oloni outo ja vieras?
Onhan kotini tähtien takana, koti kultainen ja kirkas.
Mä sinne päästä jo tahtoisin, luo Isäni rakkaan ja armaan.
Irti päästä kahleista maailman, pois riisua huntuni harmaan.
Ilo siellä mut saavuttaa ikuinen, luona Ylkäni verisen rakkaan.
Hän vapaaksi osti mut syntisen, otti omakseen velkani raskaan.
Hartahasti oottavi sydän vaan, kotiin pääsyä Jeesuksen luokse.
Mä kohta jo siellä olla saan, elo mainen on jäänyt taakse.
Siellä kohtaan rakkaan Vapahtajan, iät kiittää Häntä saanen.
Myös Jeesukseen uskoneet omaiset, siellä jälleen nähdä voinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti