Ajatuksia elämästä ja uskosta ja muuta mukavaa

Viime vuonna sain suru uutisen sillä minun veljeni oli kuollut,hän oli minulle läheinen ja rakas
veli. Minulla on ikävä veljeäni ja en usko vieläkään täysin että veljeä ei ole enää. Veljeni kuoli
marraskuussa sairaskohtaukseen ja se tuli yllätyksenä.

Minulle on tullut rakkaaksi virsi 626. Se lohduttaa minua surun hetkellä ja toivon että vielä
minä ja veljeni saisimme nähdään taivaan kodissa.


Tuolla taivaan asunnoissa

1. Tuolla taivaan asunnoissa autuaissa Jumalan itku on ja murhe poissa, siellä ilo ainian. Oi, jos sinne minäkin murheen maasta pääsisin! 2. Siellä eivät turmiota kuolema ja synti tee, loppunut on synnin sota, rauha siellä vallitsee. Oi, jos sinne minäkin murheen maasta pääsisin!

3. Siellä helkkyy mykkäin kieli, kuulee korvat kuurojen, selkeääpi synkkä mieli, rammat hyppää riemuiten. Oi, jos sinne minäkin murheen maasta pääsisin! 4. Siellä ruumiit aivan uudet, puhtaat, kirkkaat kokonaan, tänne jäävät vajavuudet, synnin arvet päälle maan. Oi, jos sinne minäkin murheen maasta pääsisin!