Puhalla syystuuli, puhalla ja kerro ikävästäni. Puhalla syystuuli, puhalla ja kerro rakkaudestani. Puhalla syystuuli, puhalla sinne missä rakkauteni on. Syystuulen mukaan laitan viestin rakastetulle, vie se perille. kerro ikävästäni, kerro rakkaudestani. Odotan, toivon, että tuuli myös vastauksen tuo.

Sielusi kauneus näkyy viattomuutena,
kirkkaana ja puhtaana kuin koskematon hanki.
Ajatuksesi sanasi
...aarteena ravintona
polkuni varrella.

Sydämesi kauneus näkyy hyvyytenä
heikoille.
Rakkautena,
lempeytenä.
Olet ihminen
ihmiselle.

Sinun ulkoinen kauneutesi hurmaa.
Eletyn elämän hymy uurteina silmäkulmissa.
Känsinä käsissä
raskaasta työstä.
Lämpimänä suurena sylinä
kaikkien tulla
iloineen ja murheineen.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Monesti olen kokenut omassa elämässäni taistelua ja on myrskyä
omassa elämässä ja tuntuu todella että hukkuu,mutta jälkeen päin
olen saanut huomata että Jeesus on ollut mukana ja Hän on autta-
nut ja ei ole antanut veneen hukkua.

Minulle on alkanut puhumaan tämä Raamatun lause ja olen
saanut kokea todeksi omassa elämässäni.

Kohtalo, sattuma tai muu ihmeellinen vetovoima vaikuttaa ystävyyden alkamiseen. Jonkun kanssa ystävyys kestää vähemmän aikaa, toisen kanssa eliniän, mutta kaikki ystävyydet ovat kullanarvoisia

VALKOISET PURJEET

Sinne lähtevät purjeet,sinilaineitten taa.
Valkopuhtaina purjeet kotiin saa matkustaa.
Siellä sieluni rauhan saa viimeinkin.

Valkokyyhkyset lentää kohti taivasta päin,
kerran kohtaamme siellä ystäväin.
Siellä kohtaamme Herran kasvot rakkaudessaan.
Saamme valkoisen vaatteen,
kaikki on rauhaisaa.
Sinne lähtevät purjeet,sinilaineitten taa.

ELÄMÄNMERI

Myrsky tyyntyi,tuuli sammui.
Pursi pääsi valkamaan.
Isän käsi kaiken ohjas,rauha saapui aikanaan.

Elon Herra myrskyt tiesi,laittoi vedet kertomaan
pitkä sull on elon tiesi,
käytä oikein aikanaan.

Armon Herra rakkahasti sua ohjas satamaan,
ethän ohjaa karikkoihin purttas puhtaan valkeaa.

Rauhaisat on laineet mulla,
tyyntä rakkautta vaan.

Jos sä ymmärrät vain tulla vastaan
tukea ottamaan,sitten tartun voimakkaasti
kätehesi heikkohon.
Ohjaan armon virran rantaan,tyyneen rauhaan,lepohon,
jonne ei yllä maiset myrskyt,purtes kestää parhaiten.
Siellä ei tyrskyt kuohupäiset enää sua heittele.

Uskoa älä menetä. Sinua kannetaan. Päivääsi jokaiseen voimia annetaan. Usko kuin liekki hiljainen sydäntä valaisee.

Se on onnellinen, joka ei sure sitä mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.

Muistojen paratiisi on ainoa, josta meitä ei voida karkoittaa.

Saanko tulla?

Saanko lampuin sammunein mä tulla,

syttyä nyt pyydän uudelleen?

Hiipunehet hiilet vain on mulla,

sulta, Herra, saanko sytykkeen?

Väsyneenä vaivun jalkais juureen,

alttarini tuhkaan, Isä, näät.

Ristis eessä rakkautees suureen

painat siivettömät, siivekkäät.

Hilja Aaltonen